Naomi Holopaisen taide tarkastelee olemisen periaatteita, identiteettiä ja muutosta, tilaa ja aikaa, syytä ja seurausta, tarpeellisuutta ja mahdollisuutta. Viime aikoina painopiste on ollut lisätä ymmärrystä siitä mikä mahdollistaa eriävät yhteydet. Miten vapaus ilmenee ja miten unelmat ja todellisuus, niiden välissä olevat maailmat sekoittuvat?
Yhdessä hänen kaksosensa kanssa he etsivät tapoja osallistaa ihmiset yhteiskunnan uudelleen kuvittelemiseen työnsä kautta Ataá Agencyssa..
Tietoa Taideinstallaatiosta
Lapsena katselin muurahaisia jotka vilisivät maassa, kunnes kadotin ne silmistäni.
Oikea, vasen, oikea… Opin kävelemään suorassa.
Vasen, oikea, vasen… katso oikealle.
Oikea, vasen, oikea… katso vasemmalle.
Kun hiekka putosi, kasvoin tiimalasin verran pienemmäksi.
Anwea, kerro miten näet maailman?
Kuinka voisimme katsoa asioita linssin läpi joka pitää sisällään "syvän ajan" – maallisen prosessin, joka ulottuu ihmiselämän aikajanan läpi sekä yli? Missä vaiheessa puolestaan hiekasta tulee kaupunki?
Louhinnan, kulutuksen, löydösten, keräämisen ja hävittämisen moniulotteisella luonteella on merkittävä vaikutus nykyiseen globaaliin tilanteeseen. Paljastamalla rakennettuihin ympäristöihimme upotettua materiaalipolitiikkaa voimme ajatella sosiaalisia tulevaisuuksia, jotka ovat liitoksissa geologiaan muilla tavoilla kuin tällä hetkellä.
Kiitos Kiasma Museo ja UrbFestivaali mahdollisuudesta tuoda ajastuksia esille eri tavalla. Mahdollisuudesta herättää keskustelua taiteen kautta. Niin paljon uusia materiaaleja joiden kanssa pääsin tekemään töitä, niin monia uusia kokemuksia ja muistoja jotka kulkevat ainiaan mukanani. Arvostan kaikkia, jotka ottivat aikaa pistäytyä paikalla.
Kiitos Alexandra Mitiku ja Kairos Helsinki sekä Yilin M tuesta ja luottamuksesta. Kiitos myös koko Kiasman tiimille jotka olivat tämän projektin selkäranka.
Kiitokset ja kumarrus myös taiteilijaryhmälle: Aron Pieskille, Valentina Bravalle, Ziggylle, Sepidehille, Eugenille ja Wanda Holopaiselle yhteiskuratoinnista.